keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Créme'n askarteluilta 27.10 ~ suukkoja ja makeaa mahan täydeltä







Tervehdykseni jällen, kaikki ihanat pitsineidit!

Crémen on enää neljä päivää aikaa ja touhua riittää! Ajattelin tässä kertoa vähän viikontakaisesta askarteluillastamme kahvila Villipuutarhassa. Kaikki sujui oletettua paremmin ja kiittäessäni vielä kaikki osallistuneita (Rittis, Katri, Rinna, Kata ja Katja itseni ohella) , voin heidän tuellaan toivottaa muitakin tervetulleiksi vastaaviin Crémen askartelu-iltoihin tulevaisuudessa!

Tapasimme siis torstaina 27.10 klo.19 Villipuutarhassa, kahvilan mentyä kiinni, jotta meillä olisi mahdollisimman paljon tilaa näperrellä kaikkea tarpeellista myyjäisiä varten. Kahvilan hurmaava omistaja, Katja Kannisto, oli muistanut meitä kaikki ahkeria askartelijoita leipomalla suussasulavia pullia (palmu- ja inkiväärisokerisekotuksella makeutettuja! Vegaaniystävällisiä siis...) sekä ihanaa valkosuklaa-vadelmakakkua. Siinä tilassa paatuneinkin karppaaja (yours truly ;D) oli heikkona herkkujen edessä eikä voinut vastustaa kiusausta, mikä todella oli sen arvoista. Katja jopa lahjoitti maistijaisiksi pienen pussillisen kyseistä sokeria, jotta voisin kokeilla sitä kotona leivontaan tai vastaavaan <3.

Askartelusessiomme keskittyi pitkälti myyjäisiin ostoksille tarkoitettujen paperikassien koristelemiseen. Päätimme painaa kasseihin erillisille paperinpalasille jonkun teemaan sointuvan sanan leimasinsetillä, jonka sitten koristelisimme. Mietimme jo aikaisemman suunnittelutuokion aikana, minkä sanan painaisimme, koska käyttämässämme leimasinsetissä oli vain yksi jokaista kirjainta, jolloin olisimme tarvinneet useamman setin parin tietyn kirjaimen takia, voidaksemme painaa esim ”Créme de la Garderobe”:n. Päädyimme pähkäilyn jälkeen Katrin ranskankielen avustukselle sanaan ”bisou”, joka tarkoittaa suukkoa – suloinen, mutta myös viettelevä merkitykseltään. Näiden suukkojen tekeminen paperille olikin vähän haastavampaa kuin luulimme, mutta kävimme Rittiksen, Rinnan ja Katjan kanssa pelottomasti toimeen. Näky oli muille kanssaolijoille huvittava ja kaiketi viihdyttävä näky: kolme naista punaamassa huuliaan lapsille tarkoitetuilla vesivärinapeilla ja suukottelemassa paperinpaloja. Ohikulkijat jäivät pariin otteeseen seisomaan vähän kauemmaksi aikaa kahvilan edustalle ja ihmettelemään touhujamme. Tunnelma oli kuin boudoirissa konsanaan – siinä istuimme sitten ja nauroimme kaikki levinnyt ”huulipuna” huulillamme ja tunsimme itsemme dekadenteiksi naisiksi, viettelijättäriksi. Menetelmä oli hullunkurisuudestaan huolimatta tehokas, vaikkakin jostain suudelmista tulikin persoonallisempia. Rinnalle pointsit suupielistä vertavaluvista ”Halloween-suukoista”!

Katja pyysi meitä myös auttamaan häntä yksinkertaisten, mutta suloisten henkareiden kustomoinnissa, joita hän tarvitsi kahvilaan sekä itselleen. Päätin pistää muistiin idean tulevaa muuttoa varten, jolloin vaatteita on aina kivempi kantaa kauniilla henkareilla. Kikka on helppo ja halpakin, mutta vaatii sorminäppäryyttä ja aluksi hieman malttia. Päätin jakaa sen kaikille kiinnostuneille. Ideasta kiitos ihanalle Katjalle <3!

~Nauhasomisteiset henkarit~

~ ~ ~ ~

Tarvitset seuraavanlaiset:

~ haluamasi määrä henkareita

~ runsaasti ohuempaa ja leveämpää, eriväristä silkki- ja satiininauhaa

~ Eri Keeper’iä tai muuta vastaavaa askarteluliimaa

1. Leikkaa nauhoista sopivankokoinen pätkä henkarin ympärille kierrettäväksi. Totesimme Katjan kanssa hetken kikkailtuamme, että yhteen henkariin menee n. 4m ohuempaa nauhaa ja n. 2m leveämpää nauhaa.

2. Voitele henkari liimalla kauttaltaan, ja anna kuivua tovin. Kun liima on melko kuivaa (niin että koskiessa sitä ei irtoa paljoa), sido nauhan pää henkarin koukun alapuolelle, niin että nauhaa jää hieman irralleen päähän myöhempää rusetintekoa varten.

3. Ala sitten hitaasti kieputtamaan nauhaa henkarin ympärille, niin että nauha menee vain hieman päällekkäin, jolloin sitä riittää paremmin ja lopputulos näyttää kivemmalta. Kannatta myös kietoa nauha jonkun näköselle kerälle, jotta sitä (ainakin alkuvaiheessa) on helpompi kiertää henkarin ympärille ilman että se sotkeentuu ja sitä joutuu koko ajan selvittämään.

4. Tämä meno jatkuu siis kunnes ollaan tultu takaisin henkarin koukun luo, jolloin tehdään jäljellejääneestä nauhasta soma rusetti toisen nauhanpätkän kanssa. Ei tarvitse masentua jos rusetit eivät alkuun ole kauniita, eivät ne minunkaan olleet.

Pahoittelen jos tämä kyseinen tutoriaali ei ole tarpeeksi selkeä – ymmärsin myöhemmin, ettei tullut otettua ollenkaan kuvaa varsinaisesta työprosessista, ja että henkareiden askartelu on käytännössä helpompaa kuin miltä se kuulostaa kirjoitettuna. Kun henkarin liima on kokonaan kuivunut, sen pinta muuttuu vähän karheaksi, mikä estää vaatteiden ärsyttävää liukumista henkarilta. Sen lisäksi henkarit nyt näyttävät aikaisempaa suloisemmilta. Tietenkin saa makunsa mukaan somistella ja blingailla vielä enemmän 8D!

Askartelun ohella rupattelimme kaikkea kivaa myyjäisiin ja muuhun liittyvää, ja pääsimme ihailemaan Rittiksen ihania vaatekätköjä, jotka hän oli tuonut mukanaan Salosta saakka. Sormet syyhysivät näperöidä kaikkea ihanaa, jonka saimmekin sitten Katan kanssa tehdä Rittiksen luvalla, ja pengoimmekin iloisesti läpi kaikki kassit :’D. Olisin halunnut ostaa kaikki, mutta lompakko haukkoi sen verran kivuliaasti henkeään moiselle ajatukselle, että tyydyin yhteen, mutta aivan ihanaiseen aarteeseen. Mukaan siis irtosi omalta osalta Baby the Stars Shine Brighte’n ”Alice Chess”’:in alkuperäis-, vintage-versio sekä asuunsopivat, tummanpunaiset Honey cross-kengät samaiselta merkiltä. Kata löysi unelmamekkonsa, myös Baby-merkin ”Mary in the Sky with Castles”-mekon punaisena (tästä voitte lukea lisää hänen blogistaan). Olimme siis molemmat vallan punaisen hurmaamia. Mutta älkää huoliko – kuten Kata blogissaan jo rauhoittelee, Rittiksellä on vielä paljon ihania lolitavaatteita jäljellä, jotka tulevat sunnuntain myyjäisiin. Silmä tarkkana siis siellä sitten, niin voitte metsästää itsellenne ihania aarteita kaappien kätköistä ;)!

Askarteluilta oli kokonaisuutena ihanan hauska ja rento, ja aika kului kuin siivillä. Saimme kassit askarreltua ja lupasimme auttaa Katjaa somistelemalla kotona kukin nipun henkareita myyjäisiä varten. Poistuimme illan pimeyteen lämpimin mielin ja täysin vatsoin, Crémen lähestymisen tuoman myönteisen jännityksen hiipiessä vatsanpohjassa. Tuskin maltan odottaa sunnuntai 6.11!

Kaikki Katan blogia stalkanneet ja lukeneet huomaavat ehkä, että kuvat näyttävät tutulta, tämä johtuen siis siitä että kuvat ovat hänen ottamiaan. Suurkiitos siis Katalle kuvamateriaalista <3!


Toivottavasti näemme kaikki nyt sunnuntaina Crémessä, tätähän on jo tovin odotettu. Taatusti hyvää seuraa, naposteltavaa ja rattoisaa tunnelmaa. Älkää siis jääkö nurkkiinne mököttämään ja potemaan kaamosmasennusta - tulkaa Villipuutarhaan nauttimaan myyjäisten hirveän ihanista antimista!

~Suukoin,

Myrre <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti